Valmistusvuosi: 1939.
Valmistusnumero: 240823.
Rekisterinumero: TJ-483.
Perustiedot
Fiat 508 C on Balilla-malliston parannettu ja uudistettu malli sekä ensimmäinen Fiat, jossa käytettiin 1100-kuutioista moottoria. 508C-versiota valmistettiin vuosina 1937–1939 kaikkiaan yli 250000 kappaletta, ja siitä tuli yksi suosituimmista Fiateista ennen toista maailmansotaa. Mallin suunnitteli Dante Giacosa. Hinta Italiassa oli 19500 liiraa. Mäkipään omistama auto on valmistusnumeron perusteella peräisin viimeiseltä tuotantovuodelta.
Nuova Balillasta tehtiin myös 7-paikkaista L-versiota, jonka akseliväli oli 274,3 senttimetriä. Se oli suosittu erityisesti taksikäytössä ja tunnettiin nimillä Balilla 1100 L/1100 L Taxi tai 508 L. Näitä oman aikansa tila-autoja valmistui noin 5000 kappaletta vuosina 1938–1939.
Tekniset tiedot
- Moottori: Tyyppiä 500; 569 cm3, 4-sylinterinen sivuventtiileillä (52 x 67 mm), jäähdytin moottorin takana.
- Teho: 13 hv/4000 rpm.
- Vaihteisto: 4+1-vaihteinen käsivaihteisto, 3. ja 4. vaihde synkronoitu.
- Jousitus: Edessä erillisjousitus tukivarsilla ja hydrauliset iskunvaimentajat, takana ellipsijousitus ja hydrauliset iskunvaimentajat.
- Jarrut: Hydrauliset rumpujarrut neljään pyörään, mekaaninen käsijarru (=voimansiirtojarru).
- Renkaat: 4.00 x 15, teräslevypyörät.
- Sähköjärjestelmä: 12 V, 30 A/h akku, 75 W laturi.
- Pituus/leveys/korkeus/akseliväli: 321,5/127,5/137,7/200 cm.
- Maavara: 14,4 cm.
- Omapaino/kokonaispaino: 535/745 kg.
- Huippunopeus: 85 km/h.
- Kulutus: 6 l/100 km.
- Ohjaus: Vasemmalla.
- Kori: 2-ovinen teräskori ja avattava katto..
- Matkustajat: 2 henkeä.
Aikoinaan 1930-luvun lopussa hyvin nykyaikainen. Kuvat: Kari Pitkänen
Alkuperä Turussa, josta löytyi toinenkin Fiat 508C
Mäkipään nyt omistama auto rekisteröitiin uutena ensi kerran 1.5.1939. Omistaja oli silloinen myyjä ja Fiat-maahantuoja Keskusautohalli ja kauppa Turussa. Haltijaksi kirjattiin turkulainen autoilija Aarne Samppa. Hän käytti autoa vuoden 1939 loppuun saakka, jonka jälkeen se jäi seisomaan sotavuosien ajaksi. 17.12.1945 omistajaksi siirtyi Samppa itse. Auto otettiin uudelleen käyttöön, siitä maksettiin ajoneuvovero, ja maksu kirjattiin rekisteriotteeseen. Sen jälkeinen omistushistoria on seuraava:
Urjalaan tullessa, ja vielä alamäessä, moottori särkyi. Kiertokanki tuli lohkosta läpi. Auto saatiin hinaamalla perille Hämeenkyröön.
14.6.1952 rakennusmestari Mauno Mattila, Turku.
6.8.1953 kilpien vaihto, jolloin vanhan tunnuksen ensimmäisestä numerosta (9) tuli J-kirjain. Vanha tunnus oli ollut T-9483, uusi TJ-483.
28.6.1957 muurari Eero Laihonen, Turku.
3.1.1968 auto poistettiin rekisteristä, mittarissa 150000 kilometriä.
20.5.1970 Turun Hankkijan vaihtoautomyyjä Matti Salonen osti auton.
4.9.1972 Rainer Mäkipää.
4.9.2011 Markku Senvall.
11.11.2014 Mäkipää vaihtoi auton takaisin itselleen.
Kun Mäkipää oli myynyt auton Senvallille, hän osti tilalle toisen turkulaista alkuperää olleen 508C-mallin vuodelta 1939. Sen valmistenumero oli 242428. Tämä auto oli kuulunut turkulaiselle johtaja Unto Vuolalle. Kun Mäkipää vaihtoi alkuperäisen Nuova Balillan takaisin Senvallilta, Vuolan auto myytiin Turun Automuseoon keväällä 2015. Vaihdossa Senvallille meni Fiat 514 Spider.
– Tätä omaa autoani tarjottiin minulle ensi kerran jo vuonna 1967, mutta tuolloin ei ollut mahdollisuuksia sitä hankkia. Ostin auton sitten myyjäkollegaltani viisi vuotta myöhemmin, Rainer muistelee.
– Auto oli tuolloin ajokuntoinen, mutta ei rekisterissä. Lähdettiin tuomaan autoa ajamalla liikkeen keltaisilla kilvillä Turusta Tampereelle. Moottorin kunto vähän epäilytti, ja lisäsimme siihen matkalla STP-lisäainetta.
– Urjalaan tullessa, ja vielä alamäessä, moottori särkyi. Kiertokanki tuli lohkosta läpi. Auto saatiin hinaamalla perille Hämeenkyröön.
Moderni auto, jolla pysyy liikenteen tahdissa
Rainer aloitti moottorin kunnostuksen, mutta homma meni vaikeaksi. Samanlaista moottoria ei meinannut löytyä. Lopulta yksi saatiin, ja siitä irrotettiin uusi lohko. Korikin vaati remonttia, joten Mäkipää hankki hitsauslaitteet. ”Taitoa ei juuri ollut, mutta ystävät auttoivat aina joskus.”
Kokonaan kunnostetulla autolla ajoi ensimmäisen kerran Markku Senvall, joka vaimoineen osallistui Fiatilla muutamaan automobiilikerhon yhteisajoon. Auto oli nyt museoajoneuvorekisterissä, tekniikka oli käyty läpi, vanteetkin vaihdettu, auto ajotuntumaltaan hyvä ja sillä pysyi hyvin liikenteen tahdissa.
– Fiat oli 1930-luvun malli ja silloin vielä varsin nykyaikainen. Nestejarrut ja moottorin teho sallivat uudempanakin aikana liikennöinnin, vaikka ajonopeudet olivat nousseet.
– Tilaa oli hyvin neljälle matkustajalle. Ainoastaan auton sisältä päin lastattava tavaratila jätti toivomisen varaa. Se puute korjattiin seuraavassa 1100E-mallisarjassa, Mäkipää kertoo.
Suomessa 508C-malli jäi harvinaisuudeksi, sillä autoja tuotiin maahan vähän ja niistäkin osa jäi sotarintamille. Mäkipään keräämien tietojen mukaan Suomeen tuotiin ainakin maaliskuun 1939 autonäyttelyä varten yksi kappale 508C Cabriolet -mallia. Sodan jälkeen 508C uudistui 1100 B ja BL -(1948–1949) sekä 1100 E ja EL -malleiksi (1949–1953) korimuotoilua muutellen. Näitä uusia malleja tuli Suomeen Ranskan kautta Simca-merkkisinä.
Mäkipään Nuova Balilla on yhä ajokuntoinen ja käytössä ajotapahtumissa ja mobilistien kokoontumisissa Tampereen ulkopuolellakin. Hänellä on tallessa malliin liittyvää kirjallisuutta, varaosa- ja ohjekirjat sekä hieman käytettyjä varaosia.
Italialaisen Ruoteclassiche-lehden hinta-arviot Nuova Balilla -malleista liikkuvat 10500–31500 euron haarukassa.