Valmistusvuosi: 1927.
Valmistusnumero: 4223264.
Rekisterinumero: Ei rekisteröity.
Perustiedot
Fiat 503 Berlina on neliovinen umpikoriauto, mutta sitä valmistettiin myös neliovisena avoautona sekä 2-ovisena Spider-mallina. Kaikkia korimalleja tuotiin 1920-luvulla myös Suomeen. Ainakin vielä vuonna 2022 kaikista korimalleista löytyi meiltä myös ajokuntoiseksi kunnostetut yksilöt. Tehdas valmisti eri koriversioita yhteensä 42000 kappaletta vuosina 1926–1927. Mallin hinta Italiassa oli 34000 liiraa.
Tekniset tiedot
- Moottori: 1460 cm3, 4-sylinteriä (65 x 110 mm) (todennäköisesti sama 101-voimanlähde kuin 501 S -mallissa, mutta 503:ssa tyyppiä 103).
- Teho: 27 hv/3000 rpm, magneettosytytys.
- Vaihteisto: 4+1 vaihdetta oikealla kädellä, ohjaus oikealla.
- Jarrut: Mekaaniset jarrut kaikille pyörille, mekaaninen käsijarru takapyöriin.
- Renkaat: ”Lievereunamallia” yleisimmin koossa 740×140, Sankey-mallin vanteet.
- Muu tekniikka: 12 V sähkölaitteet, 39 Ah akku, 80 W laturi.
- Pituus/leveys/korkeus/akseliväli: 400/166/178/275 cm
- Omapaino/kokonaispaino: 1100/1535 kg.
- Maavara: 24,5 cm.
- Huippunopeus: 75 km/h.
- Kulutus: 11,5 l/100 km.
- Kori: Teräskori.
- Matkustajat: 4 henkeä.
Rainer Mäkipää ymmärtää oikein hyvin, miksi nainen on ollut tämän kaunokaisen ensimmäinen omistaja 1920-luvulla. Kuvat: Kari Pitkänen
Kartanon rouvan ja tilanhoitajan auto Vihdistä
Fiat 503 Berlinan osti uutena Emmy Lindberg, joka omisti Vihdissä sijainneen Laatan kartanon. Tilaa hoiti agronomi (nimi ei tiedossa), joka myös toimi rouvan autonkuljettajana. Myyjäliike oli Walfrid Alftan Oy Helsingissä.
Emmy Lindberg oli naimaton, ja kun hän kuoli, tilanhoitaja peri häneltä sekä kartanon että irtaimen omaisuuden. Auton osti häneltä (mahdollisesti) Martin Ekman ja häneltä vuorostaan Einari Laaksonen, joka omisti auton vuoteen 1964 saakka.
– Auto tuntuu olevan sopivasti varusteltu juuri naiselle, Mäkipää arvioi pilke silmäkulmassa.
– Varustukseen ovat kuuluneet muuan muassa silkkiverhot sivu- ja takaikkunoissa sekä takaistuimen oikean sivun puulistassa verhoiltu tila peilille ja hajusuolapullolle, jonka korkki on hopeaa.
Puukolla raaputtamalla sellumaalit pois korista
Rainer Mäkipää osti auton vuonna 1964 tavattuaan SAHK:n kokouksessa Einari Laaksosen ja sovittuaan kaupasta. Ehtona kuitenkin oli, että hän saisi ensin tulla katsomaan autoa kaikessa rauhassa. Niinpä hän matkusti 22.11.1964 Laaksosen kesäpaikkaan Espoon Kolmperään yhdessä Risto Nyblomin kanssa. Kaupat tehtiin, ja Rainer haki auton kotiin 29.11.1964.
– Auto ei ollut ajokunnossa. Kunnostus oli aloitettu ja joitakinosia irrotettu. Fiat tuli perille autoilija Kurkiojan kuorma-autokyydillä Härmälään, jossa purimme sen veljeni autotalliin.
– Tutkin Berlinan aika tarkasti läpi ja aloitin oman kunnostusurakan. Runko ja kori olivatkin hyvässä kunnossa, ja kori vaati oikeastaan vain uuden maalipinnan. Alkuperäinen ”selluväri” piti ensin poistaa, ja sen tein puukolla raapimalla, Mäkipää muistelee.
Fiatin mukana tuli edelleen sen takatelineellä oleva matka-arkku. Mäkipää on myöhemmin hankkinut kirjastoonsa mallin ohje- ja varaosakirjat.
Kuin museoajoneuvo, mutta ei tarkastettu eikä rekisterissä
Keväällä 1965 auto siirrettiin Rainerin vuokraamaan talliin Tampereen Lamminpäässä. Remontti vietiin loppuun vuosina 1965–1966 kunnostamalla moottori ja voimansiirto sekä maalaamalla auto uudelleen.
Rainer tilasi myös uudet 730–130-koon renkaat Fiatin alkuperäisille vanteille. Kunnostus eteni kitkattomasti, koska Rainer asui tuolloin taas itsekin isovanhempiensa luona Lamminpäässä.
– Ajoin 503 Berlinalla kaikki harrasteajoni sen jälkeen, kun oli luopunut 501-avomallistani. Se ajettiin täysin ajokuntoisena halliini, mutta on ollut 1970-luvun jälkeen hyvin vähässä käytössä. Se on varmasti museoajoneuvokuntoinen, mutta ei sellaiseksi tarkastettu eikä museorekisteröity.
1920-luvun Fiat 501 S:n ja 503:n hintatasoa vaihtelee suuresti. Italialaiset harrastelehdet luokittelevat autot – niiden kunnosta täysin riippuen – 15000–45000 euron arvoisiksi (hintatiedot vuodelta 2022).